Mitä jos tekoäly saisi rinnalleen älykkäämmän taloudellisen kielen?

Talouden ja hallinnon arkkitehtuurit agenttipohjaisella aikakaudella

Tiivistelmä

Mitä jos… tekoäly ei vain tehostaisi nykyistä talousmallia, vaan saisi rinnalleen talouden käyttöjärjestelmän, joka on yhtä älykäs, moniulotteinen ja ohjelmoitava kuin itse AI?

Mitä jos valtio ei käyttäisi AI:ta vahvistaakseen vanhaa keskitettyä hallintaa, vaan muuttaisi itsensä ja talouden yhteiseksi protokollaksi, jonka puitteissa kansalaiset, yhteisöt, yritykset ja tekoälyagentit voivat määritellä ja toteuttaa omia arvojaan?

Tämä skenaario esitetään avoimena kirjeenä hallinnon uudistajille. Se ehdottaa Agentic State-hankkeelle kytkeytymistä demokraattisen laskennallisen talouteen. Tekoäly saa käyttöönsä uuden taloudellisen kieliopin – ja talous saa käyttöönsä AI:n kyvyn optimoida moniulotteisia, yhteisesti määriteltyjä tavoitteita. Tuloksena on uudenlainen talouskasvun ja suvereniteetin muoto, jossa valtio ei enää velkaannu itsestään ulkoiselle taloudelle, vaan määrittelee oman taloudellisen todellisuutensa.

Ydinteesit

• AI ilman uutta käsitystä taloudesta vahvistaa vain vanhaa järjestelmää. Ilman uutta talouden protokollaa tekoälystä tulee tehokkaampi byrokratia ja kehittyneempi finanssiautomaatio – ei uusi yhteiskuntamuoto.

• Agenttivaltio tarvitsee rinnalleen demokraattisen laskennallisen talouden. Hajautettujen, autonomisten tekoäly- ja kansalaisagenttien verkosto ei voi toimia taloudessa, joka laskee vain rahallista voittoa ja keskittää toimijuuden rahoitusjärjestelmälle.

• Talouden kielioppi on ohjelmoitavissa. Uudet ohjelmoitavat arvonlaskennan järjestelmät mahdollistavat sen, että yhteisöt ja verkostot voivat itse määritellä, mitä lasketaan, miten arvotetaan ja miten arvo jaetaan.

• Kasvu = taloudellisen älyn kasvu. Talouskasvu voidaan ymmärtää kasvuna siinä, miten älykkäästi verkosto pystyy organisoimaan resurssinsa yhteisten, mitattavien tavoitteiden ympärille – ei vain BKT:n tai voiton kasvuna.

• Valtion metabolinen suvereniteetti on saavutettavissa. Valtio voi siirtyä velkavetoisesta, ulkoiseen rahaan sidotusta mallista talousarkkitehtuuriin, jossa se itse määrittelee arvon logiikat, likviditeetin muodot ja jakosäännöt.

Miten talouden logiikka muuttuu tässä skenaariossa?

Keskustoimijasta protokollaan

• Vanha malli: valtio ja rahoitusjärjestelmä toimivat hierarkkisina keskuksina, jotka määrittelevät säännöt ja kanavoivat likviditeetin.

• Uusi malli: valtio ja talous muodostavat yhteisen protokollakerroksen, jonka sisällä toimijuus on reunoilla – toimijoiden kyvyssä määritellä, mitata ja jakaa arvoa omissa taloudellisissa tiloissaan.

Yhdestä mittarista moniulotteiseen metriikkaan

• Vanha logiikka: talous tunnistaa vain yhden skaalan – rahallisen voiton ja velan – ja kirjanpitokielioppi pakottaa kaiken tämän yksiulotteisen mittarin alle.

• Uusi logiikka: talouden perusyksiköiksi tulevat verkostojen itse määrittelemät mittarit (hyvinvointi, resilienssi, elinkelpoisuus, yhdenvertaisuus, ekologia), jotka ovat sekä tilikirjan että AI-agenttien natiivia “arvokieltä”.

Reaktiivisesta prosessista jatkuvaan optimointiin

• Vanha logiikka: talous ja julkinen talous reagoivat viiveellä hintasignaaleihin, kriiseihin ja budjettisykleihin.

• Uusi logiikka: taloudellinen tila (state) ja laskenta (computation) yhdistyvät; verkosto näkee oman metabolia­tilansa reaaliajassa ja voi säätää protokollaa jatkuvasti – aivan kuten hyvin viritetty autonominen järjestelmä.

Mitä tästä seuraa: täysin erilainen käsitys talouskasvusta

Tässä skenaariossa kasvu ei ole ensisijaisesti tuotannon, kulutuksen tai velan volyymin kasvua, vaan taloudellisen organisoinnin laadun ja ilmaisukyvyn kasvua:

• Kasvua julkisen arvon tunnistamisessa. Valtion perustoiminnot (terveys, koulutus, infra, turva, tietopohja) eivät ole enää kirjanpidossa “kulueriä”, vaan mitattavia, tuottavia arvovirtoja, jotka generoivat omaa endogeenista likviditeettiään.

• Kasvua verkoston resilienssissä. Talous ei kaadu siihen, että jokin yksittäinen rahoituskanava tai instituutio sakkaa; arvoa luovat tilat ovat itsessään taloudellisesti elinkelpoisia ja kytketty toisiinsa vastavuoroisen osakkuuden (reciprocal stake) kautta.

• Kasvua jaetussa toimijuudessa. Kasvu ilmenee siinä, kuinka moni yhteisö, kunta, verkosto tai projekti voi käynnistää ja ylläpitää omaa taloudellista tilaansa ilman, että sen tarvitsee alistua ulkopuoliselle, yksiulotteiselle arvologiikalle.

• Kasvua poliittisen talouskuvittelun tilassa. Kun talouden kielioppi ei ole annettu, vaan ohjelmoitavissa, kasvu tarkoittaa myös kasvavaa kykyä kokeilla uusia jakamisen, rahoituksen ja arvonmuodostuksen muotoja – turvallisesti, protokollatasolla rajattuna.

Mitä tämä kertoo talouden ohjelmoitavuudesta?

Tämä skenaario tekee näkyväksi, että talous ei ole neutraali taustavoima, vaan ohjelmoitava media:

• Talousprotokolla on uusi talouden perustuslaki. Kirjanpidon, luotonannon ja arvonjaon säännöt ovat eksplisiittisiä, koneellisesti luettavia ja yhteisesti muokattavia – ei piilossa olevia oletuksia tileissä ja instituutioissa.

• AI tarvitsee taloudellisen API:n. Tekoälyagentit voivat toimia vain niin älykkäästi kuin talouden rajapinta sallii. Kun rajapinta laajennetaan rahasta moniulotteiseen arvokieleen, AI:sta tulee väline yhteisten päämäärien toteuttamiseen, ei vain kustannusleikkurin tai tuotto-optimoinnin automatisoija.

• Valinta protokollasta on poliittinen teko. Se, kenen arvo pääsee kirjanpitoon ja kenen ei, ei ole tekninen yksityiskohta, vaan yhteiskunnallinen valinta. Ohjelmoitava talous tarkoittaa, että tästä valinnasta tulee eksplisiittinen ja demokraattisesti säädettävä.

• Metabolia on koodattavissa. “Vanhaan metaboliikkaan jääminen” tarkoittaa talousrakennetta, jossa valtio velkaantuu omalle itse mahdollistamalleen taloudelle ja paikkaa ulkoisvaikutuksia jälkikäteen. Uudessa metaboliikassa arvonmuodostuksen reitit, riskin jakautuminen ja likviditeetin logiikka ovat suoraan protokollatasolla säädettävissä. Metaboliikka tarkoittaa siis tässä talouden perusaineenvaihduntaa: mistä likviditeetti syntyy, mihin se virtaa ja kuka kantaa riskin.

Mahdollisuus Suomelle?

Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset olla ensimmäinen “Toimijavaltio”, joka ottaa rinnalleen ohjelmoitavan, demokraattisen laskennallisen talouden:

• Pieni mutta ketterä järjestelmä. Suuriin valtioihin verrattuna Suomi on kokeilukelpoinen mittakaava, jossa uudet protokollat voidaan viedä käytäntöön nopeammin – ensin rajatuilla sektoreilla (energia, hyvinvointi, paikallistalous), sitten laajentaen.

• Korkea luottamus ja vahva julkinen infra. Pohjoismainen luottamus, vahva rekisteriperinne ja Real-Time Economy -hankkeen kaltaiset panostukset luovat pohjan talouden “uudelle käyttöjärjestelmälle”, jossa data ja oikeudet ovat läpinäkyviä ja todentuvia. 

• Eurooppalainen kytkeytyneisyys. Agentic State- ja EuroStack-tyyppiset avaukset etsivät jo nyt eurooppalaisia malleja digitaaliselle suvereniteetille – mutta ilman taloudellista protokollakerroksen ottamista uudelleenmuotoilun kohteeksi. Suomi voisi ottaa roolin, jossa se tuo keskusteluun puuttuvan talouskerroksen.

• Strateginen narratiivi: “AI + älykäs talous”. Sen sijaan, että Suomi asemoituisi vain “tekoälyn hyödyntäjänä”, se voisi profiloitua maana, joka rakentaa AI:n ympärille uuden talousarkkitehtuurin – mallin siitä, miten tekoäly palvelee demokraattista taloudellista toimijuutta, ei päinvastoin.

Tämä skenaario ehdottaa, että Suomen todellinen kilpailuetu ei ole vain siinä, kuinka nopeasti otamme AI:n käyttöön, vaan siinä, millaisen taloudellisen kieliopin ja protokollan annamme AI:lle – ja itsellemme.

Aihe: Avoin kirje Toimijavaltiolle (Agentic State)

Lähettäjä: Economic Space Agency (ECSA) -tiimi

Vastaanottaja: Agentic State -tiimi

Aihe: Talouden ja hallinnon arkkitehtuurien synteesi agenttipohjaiselle aikakaudelle

Päivämäärä: 28.10.2025

Johdanto: Kaksi protokollaa, yksi tehtävä

Työnne Agentic State -hankkeen parissa on erittäin kiinnostavaa. Ensin, se tunnistaa täsmälleen oikein 1900-luvun byrokratian vanhentuneeksi hallintoprotokollaksi, jota rajoittavat sen koordinaatiovälineen – paperin ja musteen – laskenta- ja käsityskyvyt. Toiseksi, se ehdottaa välttämätöntä siirtymää kohti mukautuvaa, tulosohjautuvaa hallinnon mallia, joka sopii uuden, laskennallisilta/koordinaatio/informaation käsittelykyvyiltään huimasti edistyneen toimija-mediumin aikakauteen.

Me, jotka työskentelemme taloudellisten toimintakykyjemme kasvattamiseksi, lähestymme samaa historiallista murroskohtaa rinnakkaisesta suunnasta: talouden protokollan päivittämisen näkökulmasta.

Tehtävämme on oikeastaan sama: miten tehdä julkisista hyödykkeistä ja yhteisistä varoistamme ja palveluistamme kestäviä, läpinäkyviä ja optimoitavia? Näemme projektinne ja omamme kahtena toisiinsa kytkeytyvänä osana arkkitehtuuria, joka on välttämätön demokraattisen laskennallisen yhteiskunnan rakentamiseksi.

Tämä avoin kirje on ehdotus tuosta synteesistä. Se esittää, että demokraattinen laskennallinen valtio tarvitsee rinnalleen demokraattisen laskennallisen talouden – ja että yhdessä ne voivat avata uuden itsenäisen ja generatiivisen arvontuotannon aikakauden, esimerkiksi Euroopalle.

Mikä on Agentic State?

Agentic State on kansainvälisesti kehittyvä malli julkiselle hallinnolle, jossa autonomiset tekoälyagentit toimivat valtion sisäisenä infrastruktuurina—ei vain teknologiana, vaan uudenlaisena toimintatapana.

Tavoite: Siirtää hallinto lomakkeista, manuaalisista prosesseista ja viiveisiin reagoivasta byrokratiasta proaktiiviseksi, itseohjautuvaksi ja reaaliaikaisesti säätyväksi järjestelmäksi.

Periaate: Ihmisen rooli muuttuu prosessien suorittajasta tavoitteiden määrittelijäksi ja toiminnan suuntaajaksi.

Rakenne: Malli koostuu 12 tasosta (palveluiden järjestämisestä lainsäädäntöön, infrastruktuuriin, turvallisuuteen ja kulttuuriin), jotka muodostavat hallinnon ”agenttiarkkitehtuurin”.

Mahdollistaa:

• henkilökohtaiset, ennakoivat julkiset palvelut

• ennakoivan sääntelyn ja reaaliaikaiset politiikkapäivitykset

• automatisoidut hallintoprosessit (hakemuksista valvontaan)

• Strateginen merkitys: Valtiot, jotka aloittavat tämän kehityksen nyt, saavat kilpailuedun julkisen sektorin tehokkuudessa, kansalaistyytyväisyydessä ja kyvyssä vastata teknologisen murroksen aiheuttamiin paineisiin.

Ajoitus: Teknologia on olemassa. Poliittinen ikkuna on auki. Kyse on johtamisesta.

Kysymys ei ole: ”Rakennammeko AI:ta julkishallintoon?”

Vaan: ”Miten julkinen hallinto toimii aikakaudella, jossa agentit jo toimivat joka tapauksessa—joko meidän ehdoillamme tai jonkun muun?”

1) Valtion teknologinen kritiikki: Keskushahmosta protokollaksi

Elämme perustavanlaatuisen koordinointimedian muutosta.

Sekä valtion että talouden perintöprotokollat — Weberiläinen byrokratia ja teollinen kapitalismi — olivat aikanaan lähes nerokkaita vastauksia mediansa rajoituksiin. Maailmassa, jossa informaatio oli niukkaa ja laskenta kallista, hub-and-spoke-rakenne oli paras tapa jakaa kustannuksia ja hallita monimutkaisuutta. Hierarkiat, keskitetyt instituutiot ja yksinkertaistavat mittaristot (kuten rahassa määriteltävä hinta) olivat käytännöllisiä ratkaisuja hitaan ja kalliin tiedonkäsittelyn maailmassa. Ne olivat kuin ainoita mahdollisia tapoja hallita ja koordinoida informaation kompleksisuutta paperisten tilikirjojen, manuaalisen kirjanpidon, rajoitetun todentamisen välineiden ja kommunikaation niukan kaistaleveyden maailmassa.

Nykyinen tekninen todellisuus — laskennalliset verkostot — on poistanut nämä rajoitteet. Meillä on nyt kyvykkyys monimutkaisempiin, hajautettuihin ja moniulotteisiin koordinointimuotoihin. Tämä pakottaa meidät tekemään syvällisen poliittisen ja arkkitehtonisen valinnan, joka voidaan tiivistää yhteen kriittiseen kysymykseen:

Tällä uudella agenttien aikakaudella — kuka tai mikä saa toimijuuden?

Tämä kysymys määrittelee kaksi mahdollista polkua Toimijavaltiolle:

1. Valtio toimijana: Hubi säilyy. Keskusvaltiosta tulee tehokkaampi ja voimakkaampi toimija, joka käyttää tekoälyä optimoidakseen olemassa olevaa hierarkista kontrolliaan. Toimijuus keskittyy. Tuloksena on kehittyneempi “tekoälybyrokratia”, mutta verkon topologia ei muutu. Valtio pitää toimijuuden itsellään. Keskus pysyy ja se hoitaa informaation käsittelyn ja päätöksenteon.

2. Valtio protokollana, toimijat reunoilla: Uskomme, että tämä on voimakkaampi visio. Se on mielestämme myös analyysinne logiikan väistämätön johtopäätös. Tässä arkkitehtuurissa valtio muuttuu keskusagentista yhteisen koordinointiprotokollan haltijaksi ja huoltajaksi. Hallinnon toimijuus siirretään reunoille, ja tekoälyagentit toimivat käyttöliittyminä kansalaisille, yhteisöille, autonomisille toimijoille ja tuottaville yksiköille. Agentti on mekanismi, jonka kautta reunalla oleva toimijuus ilmaistaan.

Tässä jälkimmäisessä mallissa verkoston topologia muuttuu. Keskustoimijaa ei enää ole, valtion rooli alkaa muuttua yhteisen pelin säännöiksi ja niiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Toimijuus annetaan reunoille. Tämä ei ole vain eri menetelmä; se on eri yhteiskuntamuoto. Hajautettu, resilientti ja jatkuvasti kehittyvä demokraattinen yhteiskunta.

Se muuttaisi myös demokratian. Demokratia ei ole enää vain määräaikainen prosessi keskitetyn hierarkian käyttäjien valitsemiseksi. Siitä tulee jatkuva, osallistumisen prosessi itse protokollan parametrien määrittelemiseksi ja tarkentamiseksi – tavoitteiden asettamista, oikeuksien määrittelyä ja niiden rajoitteiden säätämistä, joiden puitteissa hajautettu toimijaverkosto toimii.

Tätä muutosta ei kuitenkaan voida saavuttaa suunnittelemalla valtion protokollaa eristyksissä. Demokraattinen laskennallinen valtio, jonka perustuslaki on todennettavissa oleva, yhteentoimiva protokolla, tarvitsee rinnalleen yhtä lailla demokraattisen laskennallisen talouden.

2) Kysymys taloudesta: Nykyisen talousmallin teknologinen kritiikki

Työmme ECSA:ssa perustuu nykyisen talousjärjestelmämme teknologiseen kritiikkiin. Tarkastelemme talousjärjestelmäämme laskennallisena verkostoprotokollana, jolla on tietyt kategoriset rajoitteet, kuten kaikilla esidigitaalisen mediumin ajan tuotteilla. Sen riippuvuus yhdestä rahamittarista, sen institutionaalinen "keskus-kehä-suunnittelu" (keskuspankit, selvityskeskukset) ja sen vastakkainasetteluun perustuva velkalogiikka ovat kaikki arkkitehtonisia jäänteitä menneeltä aikakaudelta, jolloin tietojenkäsittely oli kallista ja hidasta ja informaatio niukkaa. Siinä

• raha toimii ainoana laskentayksikkönä,

• hinnat aggregoivat hajautettua informaatiota tehokkaasti,

• voitto tarjoaa yksinkertaisen skalaarisen tavoitteen,

• kahdenkertainen kirjanpito turvaa eheyden pelkällä aritmetiikalla,

• keskuspankit keskittävät rahan luomisen, korkopolitiikan ja viimekätisen riskin kantamisen,

• selvityskeskukset netottavat ja takaavat maksujen ja arvopaperikaupan selvityksen,

• huutokauppapohjaiset markkinat tiivistävät hajautetun tiedon yhdeksi hinnaksi ja allokoivat resurssit sen perusteella.

Mutta aivan kuten te olette analysoineet valtion hallintoa, sama linssi tulee kohdistaa talouteen: Uudet laskennalliset verkot ovat uusi media myös taloudelle. Ne voivat käsitellä jatkuvia tietovirtoja, varmentaa niiden tilan reaaliajassa ja koordinoida hajautettuja toimijoita rikkaan signaalikielen avulla. Ne voivat mallintaa arvoa ja koordinoida yhteistoimintaa tavoilla, jotka olivat kirjaimellisesti mahdottomia taloutemme vanhalla esi-digitaalisella alustalla.

Todellinen kysymys kuuluu nyt: mitä muuta voisimme laskea? Mitä muuta haluamme optimoida? Miten muuten haluamme toimia yhdessä? Ja kenellä on toimijuus tämän määrittelyyn?

Käytämmekö uusia teknologioita rakentaaksemme tehokkaampia, algoritmisesti ohjattuja versioita samoista resursseja imevistä finanssikeskittymistä? Digitalisoimmeko todellakin vain vanhan arkkitehtuurin? Käytämmekö uusia tehokkaita laskennallisia verkkoja vain pyörittämään samaa antiikkista taloudellisen interaktion softaa? Vai suunnittelemmeko uuden taloudellisen mediumin – demokraattisen laskennallisen talouden, jossa taloudellinen toimijuus kuuluu täysimääräisesti ja tasapuolisesti kaikille verkoston osallistujille?

Logiikka on vääjäämätön: Toimijavaltio ehdottaa välttämätöntä siirtymää yhteistyötä tekevien autonomisten agenttien verkostoon. Mutta sen onnistumista rajoittaa vanhanaikainen taloudellinen keskus-kehä-ekstraktioprotokolla, johon se yrittää edelleen kytkeytyä.

Tekoälyagentithan kuolevat nauruun. Toimijavaltio tarvitsee itselleen älykkäämmän talouden käyttöjärjestelmän. Muuten se jää kiinni vanhaan metaboliikkaan: talousrakenteeseen, jossa verotus, velkaantuminen ja kriisien jälkikäteinen paikkaaminen määräävät sen liikkumatilan, eivät uudet protokollaan koodatut arvonmuodostuksen ja likviditeetin logiikat. (Metaboliikka tarkoittaa tässä siis talouden perusaineenvaihduntaa: mistä likviditeetti syntyy, mihin se virtaa ja kuka kantaa riskin.)

Info: Miksi AI pakottaa meidät ajattelemaan taloudellista koordinaatiota uudelleen?

Generatiivinen ja agenttinen tekoäly ei vain automatisoi työtä — se muuttaa talouden laskennan, koordinoinnin ja arvonmuodostuksen logiikan.

• Nykyjärjestelmä on hidas: Rahoitus, budjetit, päätöksenteko ja sääntely reagoivat viiveellä markkinasignaaleihin, kriiseihin ja lainsäädäntösykleihin.

• AI toimii reaaliajassa: Mallit oppivat jatkuvasti, mukautuvat olosuhteisiin ja optimoivat yhtäaikaisesti satoja muuttujia.

• Seurauksena: Taloudellinen ympäristö, joka toimii millisekunneissa, törmää instituutioihin, jotka toimivat vuosikelloissa.

Tämä johtaa neljään murrokseen:

1. Arvon laskenta monimutkaistuu. Raha ei enää riitä mittaamaan kokonaisarvoa, joka muodostuu tiedosta, hoidosta, infrastruktuurista, energiasta, huomiosta ja resilienssistä.

2. Koordinointi siirtyy keskuksesta reunoille. Ekosysteemit, kaupungit, organisaatiot ja jopa laitteet voivat määritellä, mitata ja hallita omia tavoitteitaan—ei vain toimia keskitetyn ohjauksen kohteina.

3. Arvo syntyy käytöstä, ei omistuksesta. AI ei toimi varastoituna tuotantovälineenä vaan elävänä osana verkoston suoritusta ja kapasiteettia.

4. Taloudellinen älykkyys skaalautuu. Kun AI optimoi toimintaa koko verkoston tasolla, järjestelmä muuttuu kollektiivisesti älykkääksi—ja resurssien väärinkäyttö, kitka ja viiveet tulevat näkyviksi.

Ydinkysymys: Jos tekoäly kykenee tekemään talouden laskentaa paremmin kuin nykyinen talousjärjestelmä, päivitämme joko järjestelmän… tai järjestelmä päivittyy ilman meitä?

AI tekee näkyväksi sen, mitä emme tähän asti osanneet mitata. Nyt kysymys on: uskallammeko rakentaa talouden, joka osaa vastata siihen?

3) Arkkitehtoninen paradoksi: Kun valtio velkaantui omalle luomukselleen

Modernin valtion ja kapitalistisen talouden suhde on arkkitehtoninen paradoksi.

Valtio on perustavanlaatuinen taloudellinen toimija. Se tarjoaa edellytykset talouden toiminnalle:

• Se luo perimmäiset julkishyödykkeet – oikeusvarmuuden, fyysisen infrastruktuurin, koulutetun työvoiman, demokraattisen osallistumisen, yhteiskunnallisen vakauden ja kansallisen turvallisuuden – joista "ulkoinen" talous on riippuvainen, mutta joiden arvoa se ei kykene laskemaan.

• Se imee itseensä talouden systeemiset riskit ja "ulkoisvaikutukset", toimien viimekätisenä vakuuttajana rahoituskriiseissä sekä ekologisten ja sosiaalisten vahinkojen lieventäjänä.

Vaikka valtio on perustavanlaatuinen arvonluoja, taloudellinen protokolla, jonka sisällä se toimii, on arkkitehtuuriltaan kyvytön tunnistamaan ja laskemaan tätä arvoa. Miksi?

• Vanhanaikainen kielioppi: Kyse ei ole sattumanvaraisesta markkinahäiriöstä. Tämä on nykyisen kirjanpidon kielioppimme välttämätön ja suunniteltu lopputulos. Nykyinen kirjanpitoprotokollamme osaa laskea vain rahallista voittoa. Valtion generatiiviset toimet, joita mitataan tuloksilla kuten kansanterveys, tieto ja turvallisuus, ovat näkymättömiä tälle kieliopille. Sen mukaan ne jätetään kirjanpidon ulkopuolelle ja kehystetään kategorisesti "kustannuksiksi", jotka on kannettava yhteisesti, eikä tuotetuksi arvoksi, jota tulisi vaalia. Ne ovat ulkoisvaikutuksia. Voitto on mitta onnistuneesti kaapatusta ja yksityistetystä arvosta, kun taas yhteisölle jäävät ongelmat ovat mitta sosialisoiduista, kirjanpidossa huomiotta jätetyistä kustannuksista. Ne ovat saman talousmoottorin kaksi tuotosta, kuten positiivinen ja negatiivinen vedos samasta valokuvasta.

• Metabolinen riippuvuus: Kattaakseen nämä "kustannukset" valtion on alistettava itsensä juuri sille talousjärjestelmälle, jonka se itse mahdollistaa. Sen on kerättävä resursseja verotuksen kautta tai, mikä pahempaa, lainattava yksityisiltä rahoitusmarkkinoilta, mikä vangitsee sen velkakierteeseen. Siitä tulee taloudellisesti riippuvainen entiteetti, jonka suvereniteettia sen oman luomuksen logiikka vaarantaa.

• Väistämätön johtopäätös: Agenttinen valtio, joka pyrkii moniulotteiseen hyvinvointiin, ei voi toimia taloudella, joka kykenee laskemaan vain yksidimensionaalista rahallista voittoa.

Aivan kuten tarvitsemme uutta hallintalogiikkaa, tarvitsemme kipeästi uutta talouslogiikkaa. Agentit tietävät tämän jo. Vai onko idea tosiaan, että agentit toimivat Euroilla, että Euro on niiden välisen yhteistoiminnan moottori ja mekanismi? Agentit eivät tarvitse rahaa mihinkään. "Raha" tulee yksinkertaisesti poistumaan käytöstä koordinaatiomekanismina ja taloudellisen laskennan käyttöliittymänä.

4) Ilmaisuvoimaisempi talouden kielioppi: Demokraattisen laskennallisen talouden supervoimat

Me ECSA:ssa olemme kehittäneet uuden ilmaisukykyisemmän taloudellisen kielen ja koordinaatioprotokollan. Kaikessa yksintaisuudessaan, se abstrahoi ja generalisoi nykyisen kirjanpitojärjestelmämme ja tekee sen ohjelmoitavaksi. Sen nimi on Economic Space Protocol – joka tarkoittaa ekonomisen tilan, ajan ja organisaation luomisen protokollaa – ja se antaa verkoston toimijoiden muokata ja luoda taloudellisen yhteistoiminnan sääntöjä ja primitiivejä:

• Laskennan kategorioita, eli mistä pidetään kirjaa, mitä lasketaan

• Laskennan ja valuaation logiikkoja, eli mitä ja miten lasketaan ja arvostetaan

• Mittayksikköjä, eli mitä mitataan ja millä

• Optimoinnin logiikkoja, eli mitä ja miten optimoidaan

• Oikeuksien määrittelyjä, eli kuka saa tehdä mitäkin

• Jakamisen sääntöjä, eli miten tuotettua arvoa jaetaan

Tämä antaa verkostoille ja niiden toimijoille kyvyn:

• Havaita ja tulla tietoisiksi omista arvovirroistaan

• Ilmaista tuottamansa arvo

• Laskea suhteita ja niiden tärkeyttä (ilman “hintaa”)

• Optimoida moniarvoisesti

• Koordinoida suoraan verkon reunalla ilman keskuksia

Se antaa verkoille ja niiden toimijoille ja organisaatioille täyden taloudellisen rajapinnan (economic API). Se ei siirrä vain dataa tai varoja, vaan arvon määrittelyn, koordinaation ja hallinnon ohjelmoitaviin, yhdisteltäviin ja helposti käytettäviin muotoihin. Arvosta tulee taloudellista älykkyyttä: verkon kykyä organisoida itsensä älykkäästi ja luoda monimutkaista arvoa.

Se on taloudellinen laskenta-alusta, joka on yhteensopiva agenttisen valtion kanssa.

Integroitumalla tähän ilmaisuvoimaisempaan talouslogiikkaan, Toimijavaltio saisi sarjan "supervoimia", jotka ovat arkkitehtonisesti mahdottomia vanhassa talousparadigmassa.

Tämä mahdollistaisi taloudellisten paradoksien ratkaisemisen, joiden kanssa valtio on tällä hetkellä ansassa.

Syntetisoidun arkkitehtuurin supervoimia:

1. Oman taloudellisen todellisuuden määrittely Valtio lakkaa olemasta globaaleille rahoitusmarkkinoille alisteinen lainanottaja. Sen sijaan se alkaa itse määritellä, mikä lasketaan arvoksi, millaisia likviditeetin muotoja käytetään ja millaisella logiikalla taloudellinen vaihto tapahtuu. Se ei enää vain reagoi ulkopuolisiin taloudellisiin realiteetteihin — vaan alkaa määrittää omaansa.

2. Metabolinen suvereniteetti Valtio voi luoda ja ylläpitää omia julkishyödykkeitään ilman riippuvuutta ulkoisista rahajärjestelmistä. Siitä tulee omaehtoisesti kehittyvä, generatiivinen taloudellinen organismi. Kun julkiset palvelut ja infrastruktuurit toteutetaan itsenäisinä “taloudellisina tiloina”, niiden kustannukset muuttuvat itseään ylläpitäviksi arvon lähteiksi. Näin syntyy positiivinen taloudellinen kierto, joka ei ole riippuvainen ulkopuolisista talouksista tai pääomasta.

3. Taloudellinen autonomia ilman budjettisyklejä Valtio vapautuu pelkistä verotus–budjettikierron ja markkinaohjauksen kaltaisista rajoitteista. Julkisten palvelujen rahoitus ei ole enää poliittisten tai suhdannesyklien armoilla. Sen sijaan ne rahoittavat itse itsensä tuotettavan, mitattavan ja jatkuvasti näkyvän hyödyn perusteella.

4. Austerityn loppu Kirjanpidollinen illuusio “julkinen investointi vs. taloudellinen vastuu” katoaa. Generatiivisessa taloudessa sijoitukset yhteiseen hyvinvointiin ovat suorin tie kestävään taloudelliseen arvonmuodostukseen. Kysymys on vain kirjanpidon logiikasta. Sosiaalisen panostuksen ei tarvitse olla pelkkä kuluerä — se voi olla talouden suurin mahdollinen tuotto- ja vakauslähde.

5. Koneluettava arvokieli Valtion agentit saavat käyttöönsä natiivin, koneellisesti luettavan moniulotteisen arvokielen. Politiikan tavoitteet — kuten yhdenvertaisuus, hyvinvointi, elinkelpoisuus, kestävyys, oikeudenmukaisuus — muuttuvat määriteltäviksi suoritusindekseiksi. Niistä tulee laskennallisesti optimoitavia taloudellisia todellisuuksia, ei enää epämääräisiä julkilausumia.

6. Suoritusperusteinen rahoitus Valtio voi astua ulos perinteisestä velka- ja korkologiikasta. Julkinen rahoitus muuttuu suoritusperustaiseksi pääomaksi, jossa tuotto sidotaan matemaattisesti todellisiin mitattuihin vaikutuksiin. Kaikkien toimijoiden kannustimet kohdistuvat tällöin yhteiseen onnistumiseen – ei riskien siirtämiseen valtiolle.

7. Metabolinen tilivelvollisuus Tilivelvollisuus ei ole enää ulkoinen, hidas, poliittinen prosessi. Se muuttuu sisäsyntyiseksi, jatkuvaksi ja todellisiin vaikutuksiin perustuvaksi. Jokaisen toimijan elinkelpoisuus sidotaan suoraan sen todettuun suorituskykyyn ja yhteisen hyvän tuottamiseen. Tehottomuutta ei tarvitse “leikata” — se lakkaa itsestään olemasta elinkelpoinen.

8. Pilkkoutuvan organisaation voima Valtio saa uuden tavan järjestää itseään. Vastavuoroisen osakkuuden (reciprocal stakeholding) kautta se voi pilkkoa itsensä autonomisten alueellisten tai funktionaalisten taloudellisten tilojen verkostoksi. Hierarkkinen komentorakenne korvautuu mallilla, jossa mitattavat yhteiset tavoitteet ja keskinäinen sijoittuneisuus ohjaavat toimintaa — kuin hajautettu federatiivinen organismi.

9. Uusi geopolitiikan protokolla Valtio voi muodostaa syvempiä, generatiivisia liittoumia. Kansainväliset suhteet voivat siirtyä sopimuksista ja kauppataseista kohti yhteisiä investointeja ja yhteisiin tavoitteisiin rakentuvia taloudellisia tiloja — esimerkiksi ilmastoturvallisuudessa, rajat ylittävässä energiainfrastruktuurissa tai pandemiavarmuudessa. Geopolitiikka muuttuu jaettujen ekonomisten ekosysteemien protokollaksi.

10. Taloudellinen toimijuus verkon reunalle Antamalla yhteisöille työkalut luoda omia itseään ylläpitäviä taloudellisia tiloja, valtio antaa ruohonjuurelle todellisen ja pysyvän taloudellisen toimijuuden. Tämä on lopullinen toteutus visiolle “valtiosta protokollana”: valtion suurin voima ei ole sen keskitetty kapasiteetti — vaan sen kyky jakaa taloudellisen toimijuuden mahdollisuus kaikille.