Talouskasvu ohjelmoidaan jakamalla toimijuus verkon reunoille
Kaksi mielenkiintoista eurooppalaista aloitetta – EuroStack ja Agentic State – julkaistiin tänä vuonna. Ne piirtävät kuvaa tulevaisuudesta, jossa maanosa tavoittelee teknologista omavaraisuutta ja hallinnon radikaalia tehostamista tekoälyn avulla.
EuroStack rakentaa uuden eurooppalaisen digitaalisen talouden "ruumiin" (infrastruktuuri, sirut, pilvi), koska se tunnistaa nykyisen riippuvuuden Yhdysvalloista ja Kiinasta riskialttiiksi.
Agentic State rakentaa hallinnon uusia adaptiivia "aivoja" – autonomisia agentteja, proaktiivista hallintoa – koska se tunnistaa 1900-luvun byrokratian vanhentuneeksi hallintoprotokollaksi.
Mutta piirtyvä visio sisältää kriittisen katvealueen. Siltä puuttuu toimiva aineenvaihdunta: talous, joka osaisi hengittää, kasvaa ja jakaa taloudellista tekijyyttä ja toimijuutta verkon reunoille.
Molemmat hankkeet tekevät hiljaisen oletuksen, että taloudellisen laskennan peruslogiikka – tapa, jolla arvoa lasketaan, vaihdetaan ja koordinoidaan – voi pysyä muuttumattomana, vaikka itse laskennan medium on muuttunut totaalisesti. Digitalisoidaan keskuspankki-euro, digitalisoidaan budjettitalous, digitalisoidaan kirjanpito – mutta jätetään itse talouden kieli koskematta. Kuin 2020-luvun supertietokoneita haluttaisiin edelleen pyörittää 1800-luvun kutomakoneen käyttöjärjestelmällä.
Jos tekoälyn kehitys kiihtyy, mutta taloudellinen äly – kykymme määritellä ja jakaa arvoa – ei kehity, tuloksena on vain talous, joka on:
hidas reagoimaan,
kyvytön tunnistamaan hyvinvointia ja ekologista suorituskykyä osana arvoa, ja
haavoittuva keskittymiselle ja ulkoiselle ohjaukselle.
Euroopan suurin hyödyntämätön mahdollisuus piilee talouden arkkitehtuurin kehittämisessä.
Tämän raportin toinen ydinväite on, että talouskasvu on uusien talouden arkkitehtuurien suunnittelua koskeva luova kysymys. Strategisena tehtävänämme on päivittää talouden "softa" (protokollat) vastaamaan uuden "raudan" (verkot, AI) potentiaalia. Talouskasvun tulevaisuuden avain löytyy sieltä.
Suomi ei voi kilpailla globaalisti pääoman massalla (ns. brute force), mutta me voimme menestyä erinomaisesti pelissä, jossa ratkaisee arkkitehtuuri: miten arvo lasketaan, miten siihen osallistutaan ja miten taloudellinen toimijuus jakautuu.
Kolmannen ydinväitteen mukaan tässä uudessa taloudessa voittajia eivät ole ne, joilla on eniten pääomaa, vaan ne, jotka kykenevät luomaan arkkitehtuureja, jotka tekevät ihmisten ja yhteisöjen suhteesta arvon tuotantoon toimivan, luovan ja voimaannuttavan.
Kasvu syntyy arkkitehtuureista, jotka jakavat taloudellista tekijyyttä ja toimijuutta mahdollisimman laajalti verkon reunoille.
Tämä ei ole ideologiaa, vaan verkostoteoriaa:
Skaalautumisen laki: Vain jakamalla toimijuus reunoille saadaan käyttöön koko verkoston älykkyys. Keskus on aina pullonkaula; reunat ovat skaalautuva resurssi.
Kapasiteetin laki: Mitä useammat tekijät pystyvät osallistumaan, sitä suuremmaksi kasvaa koko järjestelmän luova kapasiteetti.
Nopeuden laki: Hajautettu verkosto oppii rinnakkaisesti, keskitetty hierarkia vain sarjamuotoisesti. Verkosto testaa tuhatta ratkaisua samaan aikaan kun keskus suunnittelee yhtä.
Paikallisuuden laki: Arvo syntyy siellä missä todellisuus kohdataan: työssä, hoivassa ja ekosysteemeissä. Paikallinen tieto ja kyky reagoida on aina tarkempaa kuin keskitetty tilasto.
Motivaation laki: Sitoutuminen syntyy tekijyydestä, osallisuudesta ja omistajuudesta. Kun ihmiset hallitsevat itse luomaansa arvoa, vapautuu valtava määrä inhimillistä ja sosiaalista pääomaa, joka nyt makaa käyttämättömänä.
Voittava arkkitehtuuri on se, joka tekee taloudesta ihmisille ja yhteisöille median omien päämäärien toteuttamiseen, ei vain ulkoista pakkoa, johon on sopeuduttava. Todellinen kasvu syntyy taloudellisen toimijuuden laajentamisesta, jakamisesta ja avaamisesta.
Last updated