Mitä jos laskisimme talouskasvua ympäristövaikutuksilla?

Tiivistelmä

Sanonnan mukaan ”what’s counted, counts”. Haluamme, että ympäristö merkitsee, mutta emme vielä tiedä, miten sitä tulisi merkitä. Tämä ehdotus lähtee siitä, että ottamalla laskentainnovaatioita käyttöön Suomen valtio voi nousta johtavaan rooliin ympäristön arvottamisessa – ja siten ympäristövaikutusten systemaattisessa tuottamisessa. Käytännössä tämä tarkoittaisi tukien myöntämistä ympäristöyksiköissä (ECO), jotka voidaan vaihtaa euroiksi, mutta jotka on maksettava takaisin ECOina. Tämä aloite avaa tilan prosessille, jossa ympäristövaikutusten laskentayksikkö ja sen muuntosuhde euroon rakentuvat asteittaisen yhteisymmärryksen kautta.

Keskeinen teesi

Tavoiteltujen ympäristövaikutusten saavuttaminen edellyttää, että niitä lasketaan ympäristöyksiköissä. Valtio voi laskea liikkeelle krediittejä tässä yksikössä ja vaatia niiden takaisinmaksua samassa yksikössä, kunhan se samalla tarjoaa likviditeetin euroissa.

Muutos talouden logiikassa

Yhteiskunnallisesti hyödylliset mutta kannattamattomat tuotokset kehystetään nykyisessä ajattelussa ”markkinahäiriöiksi” (ulkoisvaikutuksiksi, julkishyödykkeiksi). Keskustelu käydään sen ympärillä, kuinka suureen valtion ”tukeen” (valtion budjettirasiteeseen) ne oikeuttavat. Laskennan logiikkaa muuttamalla esimerkiksi valtion rahoittama ympäristön ennallistaminen voidaan kirjata uuden arvon luomisena – samalla tavalla kun valtion avustukset voidaan nähdä takaisinmaksettavina – vaikkakin eri valuutassa kuin euroissa.

Seuraukset talouskasvun käsitteelle

BKT:n rajallisuus kokonaiskasvun mittarina on laajasti tunnustettu, samoin kuin ajatus siitä, ettei yritysten kannattavuutta voi pitää yhteiskunnallisen hyödyn luotettavana laskentatapana. Huomiota on kiinnitetty etenkin negatiivisten ympäristövaikutusten sivuuttamiseen. Vaikka maailmalla on lukuisia linjauksia, ne johtavat usein vastakkainasetteluun ”kasvu vastaan ympäristö”. Kun hyödynnämme vaihtoehtoisia tapoja laskea kasvua, voimme sen sijaan kysyä, millaista kasvua tavoitellaan, sen sijaan että kysyisimme, kuinka voimakas kasvu on kestävää. Pelkkä tämä tekijä muuttaa keskustelua dramaattisesti.

Suhde ohjelmoitavaan talouteen

Nykyisen paradigman mukaan taloutta lasketaan eurohinnoissa, koska tämä on vakiintunut tapa kerätä dataa ja laatia yritysten ja valtion tilinpitoa. Kykymme tallentaa hintatiedon ohella monenlaista dataa tarkoittaa kuitenkin, että tilejä voitaisiin laatia myös muissa yksiköissä, kuten ympäristöyksiköissä ilmaistuna. Teknisenä haasteena on ympäristödatan kokoaminen indeksiksi, vastaavasti kuin perinteinen talous kokoaa hajanaisen datan hintasignaaliksi.

Mahdollisuudet Suomelle

Tämä skenaario edustaa talouden laskennan yksinkertaista, mutta radikaalia uudelleenkehystämistä. Sillä on globaalia käyttöpotentiaalia, mutta sen pilotoinnin tulee tapahtua kansallisella tasolla. Prosessia johtava maa saavuttaa ensimmäisen toimijan edun ekologisen kestävyyden ja talouden yhteensovittamisessa. Suomella on historiaa luovassa suunnittelussa ja ennakkoluulottomassa ajattelussa. Tämä on tilaisuus maailmanlaajuisen standardin asettamiselle.

Aluksi

Ympäristön kantokyvyn kanssa johdonmukaisella tavalla sopusoinnussa oleva talouden kasvu on keskeinen talouspoliittinen tavoite globaalilla, kansallisella ja paikallisella tasolla. Hyvät aikomukset ja kunnianhimoiset kestävyyspyrkimykset eivät yksin riitä. Kestävän kasvun on oltava todennettavaa ja vaikuttavaa niin suunnittelussa kuin toteutuksessa. Tämän vuoksi ympäristökestävyyteen liittyville väittämille on luotava oma tilinpidollinen kerroksensa: taseet, joiden erät kirjataan ympäristöyksiköissä.

Tässä skenaariossa ehdotetaan aloitetta, jonka ytimessä on talouskasvun laskenta uudella tavalla, jotta kasvua voidaan tehdä uudella tavalla. Siinä taloudellista toimintaa palkitaan sen ympäristövaikutusten, ei pelkästään sen euroissa laskettavan kannattavuuden perusteella. Olennaista on uuden ekologisen laskentayksikön käyttöönotto ympäristövaikutusten laskemiseen ja palkitsemiseen.

Suomi on teknologisesti kehittyneenä ja edistyksellisenä yhteiskuntana ihanteellinen paikka kokeilla tällaisia uusia tapoja laskea ja palkita taloudellista toimintaa siten, että ympäristön kestävyys voi nousta kasvustrategian keskeiseksi pilariksi.

Konteksti

Suomi toimii eurolla ja käyttää yritysten kirjanpidossa IFRS-standardeja. Pääoman ja varaston arvostamista koskevat säännöt sekä panosten ja tuotosten hinnoittelun konventiot johtavat siihen, että kaikki tase-erät ja yritystoiminnan tulos lasketaan ja mitataaan euroissa ja voiton näkökulmasta.

Koska monet ympäristön kannalta tärkeät toimet ovat näin laskettaessa luonteeltaan “kannattamattomia”, valtio joutuu tukemaan niitä, jotta niistä tulisi “kannattavia” toteuttajilleen. Nämä toimet ovat kuitenkin yksittäisiä ja vaativat aina räätälöityjä tukiratkaisuja.

Subventiot eivät kuitenkaan vastaa tarpeeseen: jos ympäristön kestävyys ei itsessään tuota voittoa, suorituksia on laskettava yksiköissä, jotka kertovat ympäristökestävyydestä — eikä yksiköissä, jotka puhuvat euromääräisestä voitosta.

Tämä skenaario ehdottaa, että valtion rahoitus sidotaan ekologisen laskentayksikön käyttöönottoon eli uudessa ympäristöyksikössä tapahtuvaan laskentaan.

Ehdotus

• Ympäristöministeriö ja Valtiokonttori voivat käynnistää työn ympäristön kestävyyttä kuvaavan mittariston kehittämiseksi: kyseessä on yhdistelmäyksikkö (composite unit), jossa kestävyyden onnistumisasteet (kestävyysvaikutukset) voidaan ilmoittaa. Yksikköä voidaan kutsua ekologiseksi yksiköksi, EKO-yksiköksi, tai lyhyesti ”EKO”.

• EKO-yksikön mittayksikkö tulee määrittää kestävyyspolitiikan keskeisten toimijoiden verkoston yhteisellä sopimuksella. Tämän verkoston rakenne ja jäsenyys liittyvät erilliseen ohjelmoitavia organisaatioita koskevaan skenaarioon.

• Valtion taloudellinen tuki ympäristön kestävyyshankkeille kohdennetaan yhteiskunnallisille organisaatioille (yrityksille ja muille yhteisöille) EKO-määräisinä hyvityksinä (EKO-kredit).

• Organisaatiot esittävät avustushakemuksissaan tarjouksia odotetuista EKO-tuloksista (EKO outcomes). Käytännössä organisaatiot tarjoavat EKO-vaikutuksia, ja valtio hyväksyy tai neuvottelee vastineeksi EKO-kredittejä.

• Valtiokonttori myöntää avustuksia EKO-krediteissä, jotka voidaan muuntaa euroiksi valtion määräämällä vaihtokurssilla. Avustukset tulee kuitenkin ”maksaa takaisin” eli validoida EKO-suorituksina.

• Onnistuneen politiikkatoimenpiteen tuloksena nämä EKO-määräiset avustukset saavat organisaatiot sitoutuvat sekä eksplisiittisiin ympäristötuloksiin että niiden mittaamiseen. Valtio taas voi osoittaa veronmaksajilleen, että avustuksille on todelliset ja todennetut ympäristövaikutukset.

Hyödyt

• Suomen valtio johtaa kansainvälistä keskustelua siitä, miten ympäristökestävyyttä voidaan parhaiten laskea taloudellisina suureina. Tämä tarjoaa konkreettisen ja todennettavan tavan mitata taloudellista toimintaa ympäristövaikutusten näkökulmasta, ja Suomi voisi asettaa standardin (benchmarks).

• Valtio myöntää avustuksia käyttötarkoitukseen sidotussa laskentayksikössä, joka ei ole euro, mutta joka on yhdenmukainen EKP:n liikkeeseenlaskupolitiikan kanssa.

• Valtio ja veronmaksajat voivat varmentaa avustusten onnistumisen täsmällisinä, mitattuina vaikutuksina.

• Ympäristötoimiin suunnatut verovarat voidaan kohdentaa niihin hankkeisiin, jotka tuottavat suurimmat ympäristövaikutukset. Hankkeiden paremmuus määräytyy niiden mitattujen tulosten perusteella.

Seuraukset

• Ympäristövaikutuksia alettaisiin laskea niiden omilla ehdoilla, ei kannattamattomuutta kompensoivien subventioiden kautta.

• Suomen valtio laskisi liikkeeseen uuden ”rahayksikön”, joka toimisi ainoastaan tietyissä rajatuissa rooleissa laskentayksikkönä (unit of account), arvon säilyttäjänä (store of value) ja maksuvelvoitteiden jaksottajana (standard of deferred payment). Se ei olisi vaihdon väline (means of exchange). Se olisi euron täydennysvaluutta tai alavaluutta (undercurrency), ei sen vaihtoehto.

Missä muualla lasketaan vastaavalla tavalla?

Tämä ehdotus pohjautuu Euroopan investointipankin raporttiin Measuring the EIB Group’s Impact: Methods and Studies sekä Britannian valtiovarainministeriön arviointiohjeistoon The Magenta Book.

Molemmissa tehdään ero vaikuttavuuden/lopputulemien (outcomes, tässä tapauksessa vaikutukset ympäristön kestävyyteen) ja tuotosten/suoritteiden (outputs, esim. kierrätysmateriaalin tonnit; moottorikonversioiden määrä) välillä. Tavat laskea vaikuttavuutta on rakennettu sisään hankkeiden suunnitteluun ja avustusten myöntämiseen. Molemmissa tapauksissa mittaaminen on hankekohtaista. Nyt käsillä oleva ehdotus menee pidemmälle väittämällä, että useita eri hankkeita voidaan arvioida saman vaikuttavuusmittarin (outcome measure) avulla.

YK:n tilastokomissio hyväksyi vuonna 2021 ympäristötalouden tilinpidon järjestelmän (System of Environmental-Economic Accounting, SEEA) Ecosystem Accounting -kehikon. Siinä määritellään ympäristövarojen taksonomia sekä hinnoittelumekanismeja (pricing processes), mutta monet ympäristövarojen hinnat ovat laskennallisesti mahdottomia. EKO-yksikön tarkoitus on vastata juuri tähän ongelmaan.

Mikä on EKO?

EKO on ympäristövaikutusten mittayksikkö ja samalla yksikkö taloudellisen arvon määrittelyyn. EKO on muunto­kelpoinen euroihin — aluksi kiinteällä vaihtosuhteella (ks. alla).

EKO muotoutuu hankkeiden määriteltyjen, kvantifioitujen ympäristövaikutusten kautta. Näiden lopputulemien on oltava riittävän yleisiä, jotta ne voivat soveltua useisiin eri hankkeisiin. Suosituksena on, että nämä yksiköt suunnitellaan siten, että ne tyydyttävät sekä ympäristöministeriön että Valtiokonttorin vaatimukset.

EKO syntyy osapuolten välisessä sopimuksessa ympäristövaikutuksia tarjoavien ja hyväksyvien välillä. Kun valtio toimii tarjousten hyväksyjänä, se voi aluksi hyväksyä ja jopa asettaa vertailuarvoja. EKO-yksikön muodostuminen kuitenkin edellyttää osallistujien sitoutumista. Se vaatii verkoston itsessään laskemaa tietoa. Tapa jolla tuo verkosto muodostuu ja saavuttaa konsensuksen EKOn muodostamisesta, on kriittinen.

EKO:n todellinen koetinkivi on sen vaihtosuhde euroon (Euro/EKO exchange rate). Liian matala kurssi estää tarjouksia; liian korkea estää valtiota tunnistamasta tehokkaimpia interventioita.

Prosessin edetessä EKO-yksikön arvo voi kehittyä tarjous- ja pyyntöhintojen (bids and asks) yhteensovittamisesta kohti vaihetta, jossa pyritään tunnistamaan EKO:n ”piilevä” / “todellinen” arvo. Tämä muistuttaa osakkeiden arvonmääritystä pörssissä ja markkinahintojen sovittamista yhteen niiden pohjimmiltaan perustellun arvon kanssa. Tällainen kehitys vie aikaa, sillä mikään uusi yksikkö tai uusi laskennan muoto ei voi odottaa välitöntä laajaa hyväksyntää.

Mahdollisia laajennuksia: EKO:n roolin kasvattaminen

Euro/EKO-vaihtokurssi voisi alkuvaiheessa olla pariteetissa (1:1), mutta sen todellinen taso vaatii kokeiluja ja simulointeja. Siksi ehdotamme käytännön kokeiluja tulevien hankkeiden yhteydessä.

Ajan myötä euro/EKO-vaihtokurssin voitaisiin antaa vaihdella. Kun ”helpoimmat toimenpiteet” on tehty ja EKOjen tuottaminen käy kalliimmaksi (euroissa mitattuna), voi olla perusteita EKOn arvonnousulle. Tässä kohtaa EKOn rooli ”alavaluuttana” saattaa laajentua. EKOista voi tulla yksiköitä, jota yksityishenkilöt tai institutionaaliset sijoittajat haluavat pitää salkuissaan odottaen mahdollista arvonnousua.

Yritykset voisivat esimerkiksi saavuttaa ESG-tavoitteensa sekä ansaitsemalla että pitämällä hallussaan EKOja. Tällöin ESG:n kirjain ”E” muuttuu mitattavaksi, eikä se ole enää erillinen, taseen ulkopuolinen joukko väitteitä.

Tapaustutkimus: EKO määrittyy kokeilun kautta

Ympäristöministeriö ja kiertotalous

Kiertotalous muodostuu niin kutsuttujen ”neljän R:n” välisistä kytkennöistä: vähentäminen (reduce), uudelleenkäyttö (reuse), kierrätys (recycle) ja talteenotto (recover). Tavoitteena on kestävän talousjärjestelmän rakentaminen.

Suomessa ympäristöministeriö valmistelee uutta kiertotalouslakia. Lakia valmistelevan työryhmän on määrä raportoida hallitukselle joulukuussa 2025. Tavoitteena on laajentaa kiertotaloutta kattamaan koko tuotteiden elinkaaren ja vahvistaa sekundaaristen raaka-aineiden markkinoita.

Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mittaria, jolla voisi täsmällisesti määrittää, mihin kohdin kiertoa varat kannattaa kohdentaa. YK:n SEEA-ekosysteemitilinpito ei tarjoa tähän riittävää ratkaisua. Kierron eri vaiheisiin kohdistuva mittaaminen ECO-yksiköissä mahdollistaa tämän todennuksen.

Tällainen mittaaminen on huomattavasti laadukkaampaa kuin ministeriön nykyinen seurantamalli: Yrityksiin ja kuluttajiin kohdistuvat kysely- ja haastattelututkimukset. Tutkimus tarkastelee kiertotaloutta tukevia asenteita ja toimintamalleja.

Lopuksi

EKO:t mahdollistavat ympäristövaikutusten laskemisen erityisesti ympäristöä varten määritellyissä yksiköissä. Tällä hetkellä ei ole olemassa ennalta määrättyä, valmiiksi sovellettavaa kaavaa EKO:n määrittämiseksi. Tämä ehdotus suosittelee, että EKO suunnitellaan Suomen valtion sekä niiden toimijoiden verkoston yhteistyönä, jotka laskevat, hallinnoivat ja puolustavat ympäristömme hyvinvointia.

• Valtio laskee EKO:n liikkeeseen (denominoi ympäristöavustukset EKO-yksiköissä).

• Verkosto määrittelee EKO:n: miten yksi EKO mitataan; tämä voi muuttua tieteen ja prioriteettien muuttuessa.

• Osapuolet yhdessä arvottavat EKO:n määrittämällä euro–EKO-vaihtosuhteen markkinoiden tarjousten ja hyväksyntöjen kautta.