Mitä jos likviditeetti olisi Suomessa julkista infrastruktuuria?

Raha on vain informaatiota – on aika päivittää miten käsittelemme sitä

Tiivistelmä

Tämä skenaario esittää radikaalin väitteen: Suomen taloudessa on jo kaikki tarvittava likviditeetti – se on vain jumissa talouden vanhentuneessa käyttöjärjestelmässä. Raha on pohjimmiltaan informaatiota siitä, kuka on velkaa kenellekin. On aika päivittää miten käsittelemme tuota informaatiota. Suomi voisi olla maa, joka ymmärtää tämän ensimmäisenä ja rakentaa sen päälle uuden toimintaympäristön.

Ehdotamme Kansallisen PK-yritysten Selvitysverkon kehittämistä. Se on digitaalinen infrastruktuuri, joka vapauttaa yritysten taseisiin lukittuneet miljardit yksinkertaisesti tunnistamalla talouden verkostoksi erillisten saarekkeiden sijaan. Kun verkko näkee kokonaisuuden, se voi kuitata ristiin menevät velvoitteet automaattisesti ja muuttaa yrityksen tilauskirjat välittömäksi ostovoimaksi. Tämä tekee likviditeetistä sähköverkon kaltaista infrastruktuuria: se on aina saatavilla siellä, missä arvoa luodaan. Tämä olisi Suomelle kuin “ilmainen” elvytyspaketti ilman velanottoa.

Ydinteesit

• Likviditeetti on koordinaatio-ongelma. Kassakriisit eivät johdu rahan puutteesta, vaan siitä, että järjestelmämme ei osaa yhdistää olemassa olevia velvoitteita toisiinsa.

• Talous on siirtymässä aikaan, jossa raha on informaatiota. Suomi voisi olla maa, joka ymmärtää tämän ensimmäisenä ja alkaa rakentaa sen päälle toimintaympäristöä.

• Likviditeetti ei ole hyödyke, vaan infrastruktuuria. Sitä ei pidä joutua anomaan pankeilta. Sen pitää olla kuin sähköverkko: aina saatavilla siellä ja silloin, kun arvoa luodaan.

• Kasvu on älykkäämpää yhteistoimintaa. Emme tarvitse lisää velkaa kasvaaksemme. Kasvu syntyy siitä, että poistamme kitkan arvonluonnin tieltä.

• Maa, jossa raha ei seiso. Suomesta tulee maailman houkuttelevin paikka yrittää, kun täällä yrityksen tilauskirjat ovat välitöntä ostovoimaa.

Miten talouden logiikka muuttuu tässä skenaariossa?

• Atomistisesta verkostomaiseen ("Laskujen Tetris")

  • Vanha logiikka: Jokainen lasku on erillinen konflikti kahden yrityksen välillä. Jotta A voi maksaa B:lle, A:lla on oltava rahaa juuri nyt.

  • Uusi logiikka: Verkosto näkee kokonaisuuden. Kun A on velkaa B:lle ja B on velkaa C:lle ja C on velkaa A:lle, verkko ymmärtää, että kukaan ei ole velkaa kenellekään. Se kuittaa velat pois taseista automaattisesti ilman, että euroakaan tarvitsee siirtää.

• Varastosta virtaukseen

  • Vanha logiikka: Likviditeetti on "varastoitua hyödykettä" (rahaa pankkitilillä). Jos varasto on tyhjä, kauppa pysähtyy, vaikka tilauskirjat olisivat täynnä.

  • Uusi logiikka: Likviditeetti on "informaatiota virtauksesta". Jos yrityksellä on todennettua tulevaa tuotantoa, protokolla muuttaa sen maksuvälineeksi. Raha ei ole enää pullo, johon arvo pitää säilöä, vaan putki, jossa arvo virtaa.

• Menneisyydestä tulevaisuuteen (vakuuksien päivitys)

  • Vanha logiikka: Pankki myöntää luottoa katsomalla peruutuspeiliin: edelliseen tilinpäätökseen ja kiinteisiin vakuuksiin (rakennukset, koneet).

  • Uusi logiikka: Verkosto myöntää luottoa katsomalla tuulilasista eteenpäin: reaaliaikaiseen tilauskantaan ja todennettuun tuotantokykyyn. Vakuutena toimii yrityksen kyky luoda arvoa huomenna, ei sen omistama seinä tänään.

• Keinotekoisesta niukkuudesta optimointiin

  • Vanha logiikka: Talousjärjestelmä vaatii "ulkopuolista rahaa" (fiat/velka) jokaiseen transaktioon. Tämä luo keinotekoista niukkuutta: kauppaa jää tekemättä vain siksi, että väline puuttuu.

  • Uusi logiikka: Verkosto poistaa turhan kitkan. Ulkopuolista rahaa käytetään vain "nettovelan" maksamiseen, ei jokaiseen siirtoon. Tämä on kuin siirtyisi modeemiyhteydestä valokuituun: sama data liikkuu, mutta ilman viivettä ja kohinaa.

Mitä tästä seuraa: uusi käsitys talouskasvusta

Tähän asti kasvu on vaatinut aina lisää panoksia: lisää rahaa, lisää luonnonvaroja, lisää velkaa. Tämä skenaario osoittaa, että kasvu voi syntyä myös järjestelmän sisäisestä älykkyydestä ja taloudellisen toimijuuden uudelleenjakamisesta:

• Kiertonopeuden kasvu: Emme kasvata rahan määrää (mikä aiheuttaisi inflaatiota), vaan kasvatamme rahan kiertonopeutta. Kun yksi euro vaihtaa omistajaa kymmenen kertaa päivässä yhden kerran sijaan, se tekee kymmenkertaista työtä. Kasvu syntyy siitä, että "raha ei nuku".

• Endogeenisen likviditeetin kasvu: Talouskasvu ei ole enää riippuvaista ulkopuolisista "sateentekijöistä" (keskuspankit, suursijoittajat). Verkosto luo itse tarvitsemansa likviditeetin omalla tuotannollaan. Tämä on taloudellista omavaraisuutta: kyky kasvaa on verkoston sisällä, ei sen ulkopuolella.

• Resilienssin kasvu: Nykyisessä mallissa lama tuhoaa toimivia yrityksiä vain siksi, että likviditeetti jäätyy. Uudessa mallissa toimivan yrityksen pelastaminen turhalta konkurssilta on tehokkainta mahdollista kasvupolitiikkaa. Se säilyttää tuotantokyvyn ja työpaikat, jotka muuten tuhoutuisivat "järjestelmävirheen" takia.

• Taloudellisen toimijuuden kasvu: Kasvu ei ole vain numeroita tilillä, vaan kasvanutta kykyä toimia. Kun verkosto tulee tietoiseksi omista suhteistaan ja luottamus lisääntyy, yritysten toimintakyky (agency) kasvaa. Ne eivät ole enää passiivisia odottajia, vaan aktiivisia arvonluojia ja toistensa luotottajia.

• Taloudellisen suvereniteetin kasvu: Emme enää keskitä kaikkea valtaa pankeille. Siirrämme taloudellisen toimijuuden sinne, missä arvo luodaan: verkoston reunoille eli toimijoille itselleen. Kykyä ilmaista uusia arvoja, muotoja ja merkityksiä taloudessa lisääntyy.

Mitä tämä kertoo talouden ohjelmoitavuudesta?

Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun talouden tila (state) ja laskenta (computation) tuodaan samaan kerrokseen:

• Talous tulee tietoiseksi itsestään: Perinteisessä taloudessa "näkymätön käsi" on hidas ja kömpelö, koska se perustuu viiveiseen hintasignaaliin. Ohjelmoitavassa taloudessa verkosto näkee oman tilansa (kuka on velkaa kenellekin, missä on tukos). Se ei vain reagoi, vaan ennakoi ja optimoi virtauksensa ilman välikäsiä.

• Velka ei ole staattinen taakka, vaan aktiivinen objekti: Digitaalisessa taloudessa lasku (PDF) on vain kuva paperista. Ohjelmoitavassa taloudessa velka on älykäs sopimus. Se "tietää", että se voidaan kuitata, jos tietty silmukka sulkeutuu. Se on ohjelmakoodia, joka etsii aktiivisesti ratkaisua omaan olemassaoloonsa.

• Uusi medium vaatii uuden protokollan: Maksujumit eivät ole luonnonlakeja eivätkä suunnitteluvirheitä. Ne olivat ominaisuus (feature) vanhassa protokollassa, joka oli suunniteltu paperin laskentakyvylle. Paperi ei pysty laskemaan verkoston tilaa reaaliajassa; tietokone pystyy. Tärkein asia ymmärtää on tämä: Ei ole mitään mieltä kopioida vanhaa talouden logiikkaa uudelle mediumille. Meidän on päivitettävä talouden "softa" vastaamaan uuden "raudan" (verkkojen) potentiaalia.

• Kyse on arkkitehtuurista, ei vain teknologiasta: Ohjelmoitava talous ei tarkoita vanhojen prosessien tehostamista. Se tarkoittaa uusia arkkitehtuureja taloudelliselle organisoitumiselle. Hierarkkinen hallinta oli ainoa tapa hallita kompleksisuutta paperin aikakaudella. Nyt voimme siirtyä verkostomaiseen koordinaatioon, joka on tarkempaa, nopeampaa ja jakaa taloudellista toimijuutta uudelleen.

Mahdollisuus Suomelle

Suomi on maailman paras paikka toteuttaa tämä ensimmäisenä.

• Infrastruktuuri valmiina: Meillä on jo verkkolaskut ja Real-Time Economy -hanke. Data on olemassa, puuttuu vain protokolla (logiikka).

• Resilienssi: Oma selvitysverkko luo taloudelle "varajärjestelmän". Se vähentää riippuvuutta globaaleista finanssikriiseistä ja vahvistaa huoltovarmuutta.

• Kilpailuetu: Maa, jossa "raha ei seiso", vaan on aina saatavilla siellä ja silloin kun arvoa tuotetaan, on houkuttelevin paikka yrittää. Tämä on digitaalisen ajan vastine 1800-luvun rautatie-investoinneille.

Mitä jos suomalaisten PK-yritysten maksuvalmius ei olisikaan kiinni pankeista, vaan ne voisivat maksaa toisilleen omalla tuotannollaan, muuttamalla tilauskirjansa välittömäksi ostovoimaksi? Mitä jos raha ei olekaan niukkaa, vaan sen kierto on vain ohjelmoitu paperin laskentakykyä silmällä pitäen?

Suomessa pienet ja keskisuuret yritykset (PK-yritykset) muodostavat paikallistalouksien selkärangan – mutta niiden kasvua rajoittaa näennäisen yksinkertainen asia: kassavirta. Myöhästyneet maksut, niukat katteet ja kalliit luottoehdot estävät tuottavia yrityksiä investoimasta, palkkaamasta tai laajentumasta.

Kyse ei ole tuottavuuden epäonnistumisesta. Kyse on koordinaation epäonnistumisesta. Kyse ei ole siitä, että yrittäjät ovat huonoja taloudenpitäjiä, vaan siitä että systeemi on tyhmä. Miksi? Koska vaikka meillä on kuin uusi valtavan tehokas tietokone, pyöritämme siinä ikivanhaa talouden softaa.

Kuvittele hetki, jossa Suomen talous toimii kuten internet. Kun lähetät sähköpostin, et joudu miettimään, onko teleoperaattorilla ”varastossa” tarpeeksi dataa viestisi välittämiseen. Lähetyskykyä on saatavilla aina siellä missä on tarvetta. Internet on suunniteltu siirtämään informaatiota kitkattomasti. Talousjärjestelmämme sen sijaan toimii yhä kuin fyysinen posti: jokainen transaktio on erillinen, raskas ja vaatii kallista polttoainetta – rahaa – liikkuakseen.

Raha on vain informaatiota siitä, kuka on velkaa kenellekin. On aika päivittää tapa, jolla käsittelemme tuota informaatiota.

Tässä skenaariossa esitämme, että likviditeetti – kyky suorittaa maksuja – ei ole hyödyke, jota pitää anoa pankeilta. Se on informaatio-ongelma, joka voidaan ratkaista ohjelmoitavalla infrastruktuurilla.

Kun ymmärrämme talouden protokollana, voimme purkaa maksujumit ilman yhtäkään uutta euroa. Tämä ei ole utopiaa, vaan mekanismi, joka on jo pelastanut kansantalouksia kriisien keskellä (ja: pankit itse käyttävät sitä joka päivä).

1) 135000 yritystä pankkeina

Suomen taloudessa on tulppa. Se ei ole tuottavuusvaje eikä työvoimapula, vaan älykkään koordinaation puute.

Tuhannet suomalaiset PK-yritykset elävät jatkuvassa ”kuolemanlaaksossa”. Tilauskirjat voivat olla täynnä ja liiketoiminta kannattavaa, mutta kassa on tyhjä. Syy on rakenteellinen: yritykset joutuvat odottamaan saataviaan kohtuuttoman kauan.

Tuoreimpien selvitysten mukaan jopa 135 000 suomalaista PK-yritystä kärsii yksipuolisesti pidennetyistä maksuajoista. Suuret korporaatiot – ja jopa julkinen sektori – venyttävät maksuaikoja 30 päivästä 60, 90 tai jopa 120 päivään. Käytännössä suuret toimijat käyttävät pieniä alihankkijoitaan ilmaisina pankkeina.

Tällä on valtava hinta. Arvioidaan, että jopa neljännes Suomen konkursseista johtuu pelkästään siitä, että yritys ei saa maksujaan ajoissa. Se ei ole "luovaa tuhoa". Se on turhaa tuhoa.

Maksujumi: Kun kaikki ovat velkaa kaikille

Ongelman ydin on vanhentunut taloudellinen yhteistoimintaprotokolla. Nykyinen pankkijärjestelmä käsittelee jokaista laskua erillisenä, atomistisena tapahtumana.

Kuvittele liikenneympyrä, joka on täysin tukossa. Autot eivät liiku. Kukaan ei pääse sisään, koska kukaan ei pääse ulos. Onko ongelma autojen puute? Ei. Onko ongelma teiden puute? Ei. Ongelma on liikkeen puute.

Tarkastellaan tilannetta yritysten välillä:

1. Rakennusliike A on velkaa Tavarantuottaja B:lle 10 000 €.

2. Tavarantuottaja B on velkaa Logistiikkayhtiö C:lle 10 000 €.

3. Logistiikkayhtiö C on velkaa Rakennusliike A:lle 10 000 €.

Tässä ”kolmiossa” kukaan ei voi maksaa, koska kaikki odottavat maksua. Syntyy maksujumi. Pankkijärjestelmän näkökulmasta verkostossa on 30 000 euron edestä riskiä ja velkaa. Se vaatii, että johonkin näistä yrityksistä pumpataan 10 000 euroa ”ulkopuolista rahaa” (lainaa tai pääomaa), jotta kierre saadaan purettua.

Mutta jos katsomme tilannetta taloudellisena verkostona, huomaamme jotain mielenkiintoista: verkostona he eivät ole velkaa kenellekään. Velka on vain heidän välistään laskennallista jännitettä.

Nykyinen järjestelmä vaatii kallista likviditeettiä (rahaa) selvittämään velvoitteita, jotka voisivat kumota toisensa. Ulkopuolisen rahan tarve on kirjanpidollinen illuusio, joka johtuu siitä, ettei taloudellinen verkosto ole tietoinen itsestään. Ohjelmoitavassa taloudessa tämä on bugi, joka voidaan korjata.

2) Protokolla-ratkaisu: kansallinen selvitysverkko

Ratkaisu ei ole lisätä sääntelyä tai valvontaa, joka on hidasta, kallista ja osoittautunut hampaattomaksi. Ratkaisu on tehdä likviditeetistä infrastruktuuria. Samanlaista kuin vedestä ja sähköstä.

Ehdotamme Suomeen Kansallista PK-yritysten Selvitysverkkoa. Se on digitaalinen kerros, joka yhdistää yritykset toisiinsa ohi hitaiden pankkisiirtojen. Se perustuu kahteen todennettuun ja koeteltuun mekanismiin:

a) Menneisyyden siivous: Velvoitteiden automaattinen kuittaus

Tämä on likviditeetin luomista informaatiosta. Kun yritykset lähettävät verkkolaskunsa Selvitysverkkoon, algoritmit etsivät jatkuvasti suljettuja silmukoita (A -> B -> C -> A).

Kun silmukka löytyy, verkko laukaisee automaattisen kuittauksen.

• A:n velka B:lle, B:n velka C:lle ja C:n velka A:lle pyyhitään pois taseista samanaikaisesti.

• Rahaa ei liiku pankkitileillä. Kenenkään kassavarat eivät vähene, mutta kaikkien velat katoavat.

• Tase kevenee, luottoluokitus paranee, stressi poistuu.

Tämä on kuin ”laskujen Tetristä”. Se poistaa järjestelmästä kitkaa ja muuttaa "odottavan rahan" välittömäksi arvon siirroksi.

b) Tulevaisuuden rahoitus: Keskinäinen luotto

Aina silmukat eivät mene tasan. Joskus A on velkaa B:lle, mutta B ei ole velkaa kenellekään verkostossa. Tällöin tarvitaan luottoa.

Nykyisessä mallissa A menee pankkiin ja pyytää lainaa, joka on kallista, hidasta ja vaatii vakuuksia. Uudessa mallissa verkosto voi myöntää keskinäistä luottoa.

• Verkosto antaa datahistorian perusteella luotettaviksi todetuille yrityksille ”limitin”, jolla ne voivat maksaa laskujaan verkoston sisällä.

• Tämä ei ole euroja, jotka on siirretty jonkun toisen tililtä. Se on maksuaikaa, jonka verkoston jäsenet myöntävät toisilleen kollektiivisesti.

• Tämä luotto on turvattua: vakuutena on yrityksen oma tuotanto ja verkoston sisäinen data. Se perustuu yrityksen todelliseen, dataan perustuvaan maksukykyyn, ei vain menneisyyden taseeseen.

Tämä muuttaa rahoituksen luonteen: Likviditeetti ei ole enää hyödyke, jota pankkiirit säännöstelevät. Se on infrastruktuuria, jota yritykset tuottavat toisilleen.

3) Tämä ei ole scifiä

Tämä ei ole teoreettista.

Case Slovenia: Kuinka valtio pelasti talouden ilman rahaa

Kun Slovenia itsenäistyi 1990-luvun alussa, maa oli syvässä pankkikriisissä ja lamassa. Yritykset olivat maksukyvyttömiä, eikä pankeilla ollut rahaa luotottaa niitä. Maa otti käyttöön keskitetyn kansallisen Multilateral Trade Credit Set-off -järjestelmän.

• Tulos: Järjestelmä purki parhaimmillaan yritysten välisiä velkoja määrän, joka vastasi 7,5 % maan bruttokansantuotteesta. Ilman yhtään uutta rahaa. Slovenia tekee tätä edelleen.

Case Sardinia: Luottamuksen valuutta

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Sardinian saarella pankkilainat kuivuivat kokonaan. PK-yritykset perustivat Sardexin, keskinäisen luoton verkoston. Yritykset alkoivat maksaa toisilleen ”Sardex-krediiteillä”, jotka olivat käytännössä lupauksia tulevasta tuotannosta.

• Tulos: Järjestelmä on välittänyt satojen miljoonien eurojen arvosta kauppaa, jota ei muuten olisi koskaan tapahtunut. Se on elävä todiste siitä, että likviditeetti on sosiaalinen suhde – ei vain pankkitilin saldo.

Case Local Loop Liverpool (UK): Seuraava sukupolvi

Iso-Britanniassa Local Loop -hanke on viemässä tätä mallia eteenpäin yhdistämällä sen moderniin data-analytiikkaan.

• Tulos: Simulaatiot osoittavat, että yhdistämällä Slovenian clearing-mallin ja Sardinian luottomallin, jopa 50 % alueen sisäisestä kaupasta voitaisiin selvittää ilman pankkirahaa.

4) Miksi Suomi?

Miksi me emme tekisi tätä? Kaikki palaset ovat jo pöydällä.

1. Reaaliaikatalous (RTE): Suomi on maailman kärkimaita taloushallinnon digitalisaatiossa. Meillä on jo verkkolaskut ja data. Meiltä puuttuu vain protokolla, joka tekee datasta arvoa.

2. Luottamus: Pohjoismainen yhteiskunta perustuu luottamukseen. Meillä on rekisterit joihin luotetaan. Clearing-verkosto on "luottamuksen digitalisointia".

3. Kriisinkestävyys: Maailman finanssijärjestelmä on hauras. Rakentamalla oman, hajautetun selvitysverkon, Suomi luo talouteensa "varajärjestelmän". Jos kansainväliset rahahanat menevät kiinni, kotimainen kauppa jatkuu.

Suomi voi rakentaa ensimmäisenä maailmassa automatisoidun, protokollapohjaisen likviditeetti-infrastruktuurin. Se ei vaadi massiivisia investointeja. Se vaatii olemassa olevan datan (laskut) kytkemistä uuteen logiikkaan (clearing-protokollaan). Kevyt infra, raskas vaikutus.

5) Älykkäämpää koordinaatiota

Tämä on kutsu ajatella talouskasvua uudella tavalla. Emme tarvitse lisää velkaa. Emme tarvitse lisää tukipaketteja. Tarvitsemme älykkäämpää koordinaatiota.

Kun likviditeetistä tulee infrastruktuuria:

• PK-yritys saa maksun heti, ei 60 päivän päästä. Kassavirran stressi poistuu, ja yrittäjä voi keskittyä työhön.

• Suuryritys saa vakaamman alihankintaketjun, joka ei kaadu suhdanteiden heilahteluihin.

• Pankit vapautuvat manuaalisesta luotottamisesta ja voivat keskittyä rahoittamaan isoja, strategisia investointeja, kun ”käyttöpääoman kohina” hoituu automaattisesti.

• Kansantalous saa piristysruiskeen, joka vastaa miljardien elvytyspakettia – ilman että valtion velka kasvaa senttiäkään.

Talous on siirtymässä aikaan, jossa raha on informaatiota. Suomi voisi olla maa, joka ymmärtää tämän ensimmäisenä ja alkaa rakentaa sen päälle toimintaympäristöä.