Taloudellisen median evoluution lyhyt historia

1. Varhaiset yhteisöt: talous suhteissa, ei mittana

Varhaisimmat yhteisöt eivät tarvinneet markkinoita tai hintoja. Arvo syntyi suhteissa: rituaaleissa, vastavuoroisuudessa, luottamuksessa ja sosiaalisesti tunnetussa velassa. Talous oli tämän muistia rituaaleissa ja yhteisön koordinaatiossa, ei yhteen yksikköön pakotettua laskentaa.

2. Kirjoitetun kielen ja kirjanpidon synty: talous alkoi muistaa itseään

Kirjoitus kehittyi kirjanpidosta. Sen myötä talous ei ollut enää muistissa, vaan ulkoinen, pysyvä ja säilyvä tila: velat, sopimukset, omistukset voitiin nyt tallentaa ulkoiseen muotoon. Kirjoitus loi talouden ensimmäisen universaalin laskennan kielen – tilinpidon – jonka avulla valtioiden ja instituutioiden koordinointi saattoi laajeta suuremmaksi kuin yksittäisen henkilön muisti.

3. Markkinat: talous alkoi laskea itse

Teollisen aikakauden myötä taloutta ei määrittänyt enää yksittäinen kirjanpitojärjestelmä, vaan markkinat – hajautettu laskentakone, jossa riippumattomat toimijat, kukin omasta paikallisesta näkökulmastaan, osallistuivat verkoston tilan ja sen muutoksen laskentaan. Markkinoiden hinnan muodostus oli kuin proto-algoritminen koordinaatiokone (nk. “näkymätön käsi”):

• itsenäiset toimijat → yhteinen signaali

• paikallinen tieto → globaali koordinaatio

• kilpailu → emergentti optimointi.

Sen logiikka oli vallankumouksellinen: ensimmäistä kertaa verkosto itse alkoi laskea tilaansa hajautetusti. Sen myötä talous alkoi toimia kuin primitiivinen tietokone: miljoonat itsenäiset toimijat pystyivät koordinoitumaan ilman keskitettyä ohjausta hintasignaalin välityksellä. Mutta “näkymätön käsi” osasi laskea ja koordinoida vain yhtä asiaa tai yhdellä signaalilla: hinnalla.

4. Alustatalous: talouden ohjelmallinen järjestys alkaa hahmottua

Viimeiset kaksi vuosikymmentä toivat seuraavan mediumin: datan, koneoppimisen ja ohjelmoidun pääsynhallinnan. Alustatalous loi uuden tavan laskea taloutta, joka puuttui markkinoilta ja perustui verkoston keskitetyn kokonaiskuvan hallintaan:

• markkinoilla toimijat näkivät vain hinnan ja oman kirjanpitonsa tilan.

• alustoilla yksi toimija näki koko verkoston, sen tilan, suhteet ja sen kaikki muutokset.

Tämän mahdollisti uusi laskennallinen logiikka: kyky nähdä verkosto kokonaisuudessaan ja optimoida sitä reaaliajassa. Alustat kuin ratkaisivat markkinoiden “sokean koordinaation” tai “näkymättömän käden” ongelman: ne näkivät kysynnän, tarjonnan, käyttäytymisen, suhteet ja työnjaon samaan aikaan koko verkostossa. Se antoi alustoille kyvyn optimoida koko verkoston toimintaa. Mutta tämä kyky oli:

• omistettu

• suljettu

• ja suunnattu yksittäisen yrityksen voiton rahalliseen maksimointiin, ei verkoston kokonaishyötyyn tai sen kykyjen kasvattamiseen.

Alustoista tuli uusia koordinaattoreita, mutta niiden taloudellinen kielioppi osasi optimoida vain yhtä asiaa: yrityksen voittoa. Se perustui kykyyn nähdä koko sosiaalinen graafi ja hyväksikäyttää sitä. Talous alkoi muistuttaa ohjelmistoa, joka päivittyi jatkuvasti, mutta vain yhden toimijan ja yhden optimointifunktion ehdoilla. Talouden kieli muuttui ohjelmoiduksi – mutta ohjelmiston kielioppia ei voinut itse muokata.

Miksi sosiaalinen media on jo taloudellinen media?

Mitä tapahtuu, kun kommunikoinnin välineet muuttuvat – mutta talouden kieli ei? Sosiaalinen media lupasi demokratian: jokainen sai äänen, kanavan ja yleisön. Mutta taustalla toimi koko ajan kaksikerroksinen järjestelmä:

1. Semiottinen kerros: horisontaalinen ja avoin. Kaikki voivat tuottaa sisältöä, jakaa, kommentoida ja osallistua. Käyttäjillä on “kirjoitusoikeus” viesteihin ja merkityksiin.

2. Taloudellinen kerros: hierarkkinen ja suljettu. Sisällön synnyttämä taloudellinen arvo – huomio, data, näkyvyys, yhteydet – ohjautuu yksisuuntaisesti alustalle ja sen omistajille. Käyttäjillä ei ole kirjoitusoikeutta tähän kerrokseen. Sen koodi on lukittu.

Sosiaalinen media demokratisoi puheen, mutta ei taloudellista toimijuutta. Kaikki sisältö – niin caffè latte-kuvat kuin kansamurhan todistusaineistot – muunnetaan yksisuuntaisesti arvoksi alustalle ja sen omistajille. Käyttäjillä ei ole pääsyä siihen protokollaan, joka määrittää, kuka hyötyy ja miten arvo virtaa.

Seuraava murros: talouden protokollien demokratisointi – siirtyminen malliin, jossa myös arvonlaskennan ja koordinaation logiikka on verkoston jäsenten itsensä ohjelmoitavissa. Jos sosiaalinen media osoitti, miten merkityksiä voidaan jakaa horisontaalisesti, ohjelmoitava taloudellinen media näyttää, miten sama voidaan tehdä arvolle, koordinaatiolle ja taloudelliselle toimijuudelle.

5. Lohkoketjut: verkosto alkaa nähdä itsensä, mutta osaa laskea edelleen vain vanhalla logiikalla

2010-luvulla lohkoketjut avasivat seuraavan oven taloudelliselle laskennalle. Ensimmäistä kertaa verkko pystyi pitä­mään kirjaa itsestään ilman keskitettyä operaattoria: verkko saattoi nyt pitää yllä tilaansa (state) yhdessä, suorittaa sääntönsä hajautetusti ja tuottaa luottamuksen tähän matemaattisesti, ilman keskitettyä operaattoria.

Lohkoketju kuin ratkaisi laskennan infrastruktuurin (konsensus, jaettu tila, ohjelmoitava logiikka), mutta ei pystynyt vielä tarjoamaan uutta taloudellista kielioppia, jolla ilmaista (muuta kuin vanhaa logiikkaa):

• mitä yksikköä käytetään (raha)

• mikä on pääsignaali (hinta)

• mikä on optimointitavoite (voitto, tokenin arvo)

• miten valta jakautuu (pääoma = ääni / governance).

Lohkoketju siis ratkaisi valtion ja alustan ongelman (“kuka omistaa kirjanpidon?”), mutta ei sisältänyt ratkaisua taloudellisen logiikan hajauttamiseen: kuka saa määritellä, mitä arvo on? Kuka saa osallistua sen määrittelyyn mistä pidetään kirjaa? Se kyllä osasi tehdä komputaation ja pitää yllä verkoston tilaa hajautetusti, mutta ei osannut ilmaista taloudellista merkitystä hajautetusti. Se onnistui hajauttamaan laskennan tilan, mutta ei vielä sen merkityksen antoa. Toisin sanoen, se ei kyennyt vielä hajauttamaan taloudellista toimijuutta ja ilmaisua verkoston tekijöille itselleen. Tekninen komputaatio hajautettiin – taloudellista ei.

Miksi lohkoketju ja krypto eivät muuttaneet taloutta?

Mitä tapahtuu, kun infrastruktuuri muuttuu – mutta talouden kieli ei? Lohkoketju osoitti, että verkosto voi panna omat sääntönsä täytäntöön ja saavuttaa konsensuksen tilastaan hajautetusti. Mutta se ei muuttanut talouden logiikkaa: sitä, mitä talous osaa ilmaista ja laskea.

Ongelma: Taloudellinen sokeus Lohkoketju

• näkee verkon tilan

• mutta ei ymmärrä verkon arvoa

• eikä tue uusia tapoja määritellä tai jakaa arvoa

Se hajautti verkon tilan (replicated state), mutta säilytti vanhan kapitalistisen kieliopin:

• arvo = hinta

• valta = omistus

• koordinointi = markkina

• tavoite = tuotto

Käytännössä sen ainoa yhteentoimivuuden protokolla on edelleen fiat-raha.

Tulos: teknologiassa uusi aikakausi, taloudessa sama logiikka.

Miksi näin kävi? Lohkoketjut keskittyivät kysymykseen kuka omistaa kirjanpidon, mutta eivät kysyneet: kuka saa määritellä, mitä arvo on? Ne olettivat, että jos teknologia muuttuu, talous muuttuu. Mutta talous ei muutu, jos sen protokollaa ei muuteta.

Lohkoketjun paradoksi = Teknisesti hajautettu + taloudellisesti keskitetty

Opetus Suomelle Jotta talous todella muuttuisi, pelkkä teknisen infrastruktuurin muuttaminen ei riitä. Se ei muuta itsessään mitään, jos sitä pyöritetään edelleen vanhan talouden kieliopilla. Tarvitsemme uuden taloudellisen kieliopin – protokollat, joilla verkot voivat itse laskea, ilmaista ja jakaa arvoa. Tämä on ohjelmoitavan talouden todellinen avaus: ei uuden ketjun rakentaminen, vaan talouden kielen muuttaminen.

6. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Seuraava looginen askel tässä evoluutiossa ovat hajautetun taloudellisen toimijuuden ja tekijyyden protokollat.

Taloudesta tulee ilmaisuväline — ohjelmallinen kieli, jolla yhteisöt voivat määritellä oman arvontuotantonsa ja koordinoida sen.

Tämä on se muutos, johon tätä johdanto seuraavat skenaariot ja suositukset tässä raportissa valmistelevat. Siinä siirrymme itse talouden protokollan uudistamiseen ja sen mahdollistamaan hajautettuun taloudelliseen toimijuuteen. Se tarkoittaa, että:

• arvon määrittely, laskenta ja koordinointi hajautetaan verkon reunoille

• taloudellinen kieli ei enää ole yhden laskentalogiikan varassa

• yhteisöt, kunnat, organisaatiot ja verkostot voivat ohjelmoida omia talouksiaan

• talous ei ole enää markkinoiden tai alustojen “kone”, vaan yhteinen ja yhteisesti verkon reunoilta ohjelmoitavissa oleva media.

Tämä on ratkaiseva askel: Taloudesta tulee muutakin kuin järjestelmä, jota verotetaan, säädellään tai optimoidaan. Taloudesta tulee tila, jota voidaan yhdessä suunnitella, kirjoittaa, kokeilla ja ilmaista.

Taloudellisen median evoluution lyhyt historia

1. Rituaalit & muisti = sosiaalinen mutta skaalautumaton laskenta Arvo laskettiin suhteina ja velvoitteina – älykästä, mutta ilman pysyvää mediaa tai verkostomaista skaalaa.

2. Kirjoitettu kirjanpito = formaali mutta paikallinen laskenta Arvo sai pysyvän muodon: velat, oikeudet, sopimukset. Laskenta oli johdonmukaista, mutta sidottu yhteen paikkaan ja yhteen kirjaan.

3. Markkinat = hajautettu mutta sokea laskenta Hinta mahdollisti verkostotason hajautetun koordinaation, mutta vain yhdessä ulottuvuudessa: kaikki arvo pelkistyi yhdeksi luvuksi.

4. Alustatalous = keskitetty mutta tietävä laskenta Algoritmit näkivät koko verkoston ja optimoivat sitä reaaliaikaisesti — mutta vain yhden toimijan ehdoilla.

5. Lohkoketjut = hajautettu mutta taloudellisesti sokea laskenta Jaettu tila ja matemaattinen luottamus, mutta ilman kykyä ilmaista tai laskea muuta kuin yhtä annettua taloudellista logiikkaa (ledger + token).

6. Ohjelmoitava talous = hajautettu ja taloudellisesti älykäs laskenta Protokollat, agentit ja jaettu talouslogiikka mahdollistavat monidimensionaalisen arvon laskennan verkoston kokonaisuudessa ja taloudellisen toimijuuden jakamisen verkoston reunoille.

Muisti → sosiaalinen / skaalaamaton

Kirjanpito → formaali / paikallinen

Markkinat → hajautettu / sokea

Alustat → keskitetty / tietävä

Lohkoketjut → hajautettu / taloudellisesti sokea

Ohjelmoitava talous → hajautettu / taloudellisesti älykäs

Evoluution lyhyt historia vähän tarkemmin

Aikakausi	Media (talouden ilmaisutaso)	Talouden muoto (mitä verkosto osasi laskea ja miten se koordinoi)
1. Rituaali ja muisti	Sosiaalinen sopimus, vastavuoroisuus	Arvo sidottu suhteisiin; koordinaatio syntyi yhteisöllisestä muistista ja luottamuksesta ilman formaaleja mittareita
2. Kirjoitettu kirjanpito	Taulukot, numerot, merkit	Arvo sai pysyvän ja jaettavan muodon: tilit, velat, sopimukset → valtioiden, verotuksen ja markkinoiden synty; talous sai formaalin kielen
3. Markkinat (teollinen raha)	Hintasignaalit hajautettuna laskentana	Talous alkoi “laskea itse”: markkinat toimivat proto-algoritmisena koordinaatiokoneena, mutta laskenta oli yksidimensionaalista (vain hinta näkyi)
4. Alustatalous (digitaalinen data)	Alustat, algoritmit, verkostot	Keskitetty verkostokomputaatio: alustat näkivät koko verkoston ja optimoivat sitä reaaliajassa → ohjelmallinen koordinointi, mutta edelleen suljettu ja ekstraktiivinen talouslogiikka
5. Lohkoketjut (jaettu tila)	Hajautettu yhteinen tilikirja, konsensus	Verkosto oppi omistamaan ja päivittämään yhteistä tilaa matemaattisesti – mutta talouden kieli jäi yksitasoiseksi (yksi ledger, yksi token); tekninen desentralisaatio ilman talouslogiikan desentralisaatiota
6. Ohjelmoitava talous (distributed economic computation)	Protokollat, agentit, hajautettu laskenta	Talouden logiikasta tulee muokattavaa: verkosto voi itse määritellä, laskea ja ohjata arvoa; taloudellinen toimijuus siirtyy reunoille; ekonomia voidaan suunnitella, testata ja päivittää reunoilta

Mitä eri taloudelliset mediat mahdollistavat & mitä eivät?

Media	Mitä mahdollisti	Mitä ei vielä mahdollistanut
1. Rituaali & Muisti (sosiaalinen sopimus)	• Suhteisiin perustuva arvo • Vastavuoroisuus & luottamus • Koordinaatio ilman formaaleja mittareita	• Skaala: arvo ei siirtynyt yhteisön ulkopuolelle • Dokumentointi: ei pysyvää, jaettavaa muistia • Abstrakti arvo jäi näkymättömäksi
2. Kirjoitettu kirjanpito (merkinnät, taulukot, numerot)	• Pysyvä ja jaettava tila (shared state) • Velkojen ja omistusten formaali kieli • Hallinnon ja markkinoiden laajeneminen	• Laskenta oli staattista ja paikallista • Ei verkostotason dynamiikkaa • Arvo oli yksisuuntaista: mitattavissa vain kirjanpitona, ei suhteina
3. Markkinat & Teollinen Raha (hinta hajautetun laskennan signaalina)	• Hajautettu taloudellinen koordinaatio (“verkosto laskee itse”) • Emergentti optimointi ilman keskusta • Yhteismitallisuus hinnan kautta	• Laskenta oli yksiulotteista: vain hinta näkyi • Ei näkemystä verkoston rakenteesta • Ei kykyä ilmaista ekologisia, sosiaalisia tai kollektiivisia arvoja
4. Digitaalinen data & Alustatalous (algoritmit, verkostot)	• Keskitetty verkostonäkökyky (“god-view”) • Reaaliaikainen optimointi • Käytettävyyden ja datan arvo	• Kyky oli keskitetty ja omistettu • Omistajan "social graph exploitation and extraction" • Talouden logiikka Read Only
5. Lohkoketjut & Jaettu tila (konsensus, yhteinen ledger)	• Jaetun tilan omistus ilman keskusta • Matemaattisesti tuotettu luottamus • Säännöt suoritettiin hajautetusti	• Talouslogiikka jäi yksitasoiseksi (“one ledger, one token”) • Ei kykyä ilmaista monimuotoista arvoa • Taloudellinen merkitys laskettiin edelleen vanhalla keskitetyllä logiikalla
6. Ohjelmoitava talous & Distributed Economic Computation (edge agency, protokollat, agentit)	• Arvon monikielinen ilmaisu • Arvonkalkyylin, laskennan ja governance-kerroksen siirtyminen reunoille • Talouden suunnittelu, testaus ja päivitys protokollina	• Kehitys kesken: tarvitaan uudet protokollat (tämä on ECSA:n työn ydin) • Tarvitaan institutionaalinen konteksti, jossa kokeilla uusia talouslogiikoita